Söin nuorempana karkkia. Paljon karkkia. En ole ikinä kamppaillut painoni kanssa eikä herkkujen syöminen näkynyt ulkoisesti missään. Siksi kai ajattelin, että karkin syömisessä ei ole mitään vikaa. Hampaiden reikiintyminen oli itse asiassa ainoa konkreettinen haitta, jonka tuolloin huomasin. En nuorena tyttönä osannut yhdistää edes väsymystä ja elotonta ihoa valkoisen sokerin syömiseen. Itsensä hemmottelu oli minulle karkkia, keksiä, suklaata, jäätelöä ja satunnaista sipsiä.
Kuitenkin joitain vuosia sitten, enemmän sokerin haitoista valistuneena aloin saada morkkiksen karkin, keksin, suklaan – kaiken prosessoidun, värjätyn ja lisäaineilla kyllästetyn syömisestä. Ravintoköyhien, tyhjien kalorien syömisestä en tullut koskaan oikein täyteen – en kokenut kylläisyyttä. Jossain vaiheessa vain lopetin kun huomasin voivani fyysisesti pahoin. Tämäkö on sitä itsensä hemmottelua? Syödä itsensä kipeäksi eikä tulla ravituksi? Luin paljon sokerista ja vakuutuin: valkoinen, teollinen sokeri on ihmiselle myrkkyä. Hemmottelu muuttui hetkessä itsensä irvikuvaksi kun ymmärsin, että olin vuosia myrkyttänyt kehoani turhilla kaloreilla.
Tässä vaiheessa suhtautumiseni itsensä hemmotteluun muuttui täydellisesti. Hemmottelusta ei pitäisi tulla paha olo tai morkkis. Ymmärsin, että itsensä hemmottelun pitäisi olla itsestään huolehtimista, kohtuutta ja terveyttä: sitä, että tekee itselleen hyvin, haluaa itsensä parasta ja parasta itselleen. Ja että arvostaa itseään niin paljon, että haluaa pitää itsestään huolta.
Minun tapauksessani tämä kaikki tarkoittaa puhtaampaa ja prosessoimatonta ruokaa. Hemmottelen nykyään niin kehoa kuin mieltäkin: tuntuu fyysisesti ja henkisesti hyvältä kun tietää, että herkkuhetkeni ravitsee minua. Nykyisin ”karkkini” ovat hedelmiä, pähkinöitä, marjoja ja raakasuklaata. Toki niissäkin on hyvä muistaa kohtuus, sillä eiväthän nekään sokerittomia ole. Puhtaampia ja prosessoimattomia ne kuitenkin ovat. Jos itsensä hemmottelusta tulee jälkikäteen paha olo tai huomaat katuvasi herkuttelua, on se viesti ehkä siitä, että jotain voisi korjata. Herkkukin voi olla terveellistä ja terveellisestä voi oppia pitämään. Makuaistimmehan muuttuu sen mukaan millaista ravintoa kulutamme päivittäin.
Parasta on ollut huomata, että minulla ei enää tee edes mieli karkkia. Vierailla tulee silloin tällöin syötyä valkoista sokeria, mutta koska ruokavalioni perusta on kunnossa, voin hyvällä omatunnolla nauttia muutaman kakkupalan. Valkoisen sokerin syöminen on minulle kuitenkin ajatuksen tasolla vaikeaa ja sen hyväksyttäminen itsellään on työlästä. Tästä olen huomannut, että ruokavaliomuutoksesta on tullut elämäntapa.
Hemmottelufilosofiaani kuuluu, että itselleen voi päivittäin antaa lahjan ja se olisi jopa suotavaa. Lahja voi olla vaikka pieni raakaleivos kahvin kanssa, silmänruokaa kukkien muodossa, kourallinen hunajapähkinöitä tai vaikkapa hajuaisteja hellivä käsivoide. Tai miksi hemmotteluhetki ei voisi olla kupillinen tuoksuvaa teetä ja muutama sivu hyvää kirjaa kiireen keskellä? Minulle tällainen ajattelu oli suuri muutos, koska aina ennen hemmotteluhetkeeni liittyi jokin syötävä. Hemmottelu on minulle nykyään hetkessä olemista, nautintoon keskittymistä. Se on myös laatua. ”Vähän, mutta hyvää”-ajattelu kuvaakin aika osuvasti omaa suhtatumistani itsensä hemmotteluun ruoan avulla.
Tämä herukkaleivoskin on asiaan kuuluen valmistettu ilman valkoista sokeria. Kuten edellä kirjoitin: kun perusta ruokavaliolle on kunnossa, voi silloin tällöin herkutella syntisemmilläkin jutuilla. Meille se tarkoitti eilen, perjantain kunniaksi, blinejä. Leivos kirpeydessään ja raikkaudessaan sopi mainiosti ”puhdistamaan paletin” sipulin ja mädin suolaisuuden jäljiltä.
Raakaherukkaleivokset, 8 kpl
Pohja:
1 dl kuivattua viikunaa
1 rkl hasselpähkinävoita (myös maapähkinä- ja mantelivoi käyvät)
4 kukkurallista rkl mantelijauhoja
Täyte:
2 dl musta- ja punaherukoita (jos pakastimesta, anna sulaa pehmeiksi)
0,5 dl kylmäpuristettua kookosöljyä
1 rkl hunajaa
+ muotonsa pitäviä leivosvuokia
Aloita leivosten valmistaminen pohjasta. Surauta tehosekoittimessa viikunat muussiksi. Sekoita kulhossa yhteen viikunat, hasselpähkinäöljy ja mantelijauhot. Painele taikinaa käsillä, jotta saat siitä tasaisen massan. Jaa massa kahdeksaan osaan ja painele leivosvuokien pohjalle.
Surauta tehosekoittimessa sekaisin herukat, kookosöljy ja hunaja. Levitä marjaseos tasaisesti vuokiin pohjan päälle. Laita jähmettymään pakastimeen noin tunniksi. Kun laitat leivokset tarjolle, suosittelen ottamaan ne vielä jäätyneenä pois muotistaan, jotta ne säilyttävät sulaessaan muotonsa. Ja nämä sulavat pienen koonsa takia nopeasti, joten sinun ei tarvitse ennakoida syömistä niin paljon kuin isomman raakakakun kanssa. Tarjoile leivokset marjojen ja vaikkapa kookoskerman kanssa.
dailynutblog.wordpress.com 